heippa vaan!
olen jo kauan seurannut keskustelua siitä millaisena ihmiset näkevät työssä käyvän äidin. Valitettavasti yleisimpiä kommentteja joita itse olen kuullut ovat ”lapset jäävät taka-alalle” ”lapset kokevat itsensä unohdetuiksi ” yms. Näin ei meillä kuitenkaan ole. Itse olen mennyt työelämään vuonna 2009 kun tyttäreni oli 2.3v ja pojat 7v ja 6v. heillä oli työni aikana hyvä hoitopaikka ja sairauden aikana isä joka oli ja on kotona heidän kanssaan. Nykyään kaikki lapset ovat koulussa. heillä on kavereita ja muuta mitä lapsilla täytyy olla siis siitäkin huolimatta vaikka olenkin töissä =) valitsin työ alakseni vanhusalan kun se on niin erilainen kuin lasten kanssa oleminen ja se on toiminut. se energia mikä menee töissä ei ole pois lapsilta sillä kotiin tullessa ns. vaihdan energian toiselle tasolle =) lapset ja vanhukset kun loppu peleissä tarvitsevat eri asioita.